I'll do it!

En muista päivää, ettenkö olisi miettinyt kroppaani ja sitä miltä se näyttää muiden silmin. Peilailen itseäni pitkään, jopa liian pitkään. Onhan peili paras ystäväni, -ja suurin viholliseni. Urheilu on ollut osa elämääni aina. Olen harrastanut yleisurheilua ja pesäpalloa koko nuoruuteni. Muistan kuinka olen pakottanut itseni treenaamaan veren maku suussa, urheiluhan kuluttaa kaloreita! Viimeaikoin olen löytänyt aivan uudenlaisen innon urheiluun. Tälläkertaa intoni pohjana on tunne ja energia minkä siitä saan. Haluan liikkua, koska juokseminen hikisenä henkihieverissä on oikeasti kivaa. Ja niin, se kuluttaa kaloreita.

Tänään havahduin todellisuuteen. Haluan viimein painaa sen maagisen 55 kiloa. Haluan painaa niin vähän sukulaiseni häihin mennessä. Haluan kohahduttaa ihmisiä hoikkuudellani ja ennen kaikkea haluan kohahduttaa ystävääni, joka tekee minulle puvun häihin. Haluan olla puvun valmistuessa hoikempi kuin ensimmäisellä sovituskerralla ja huomattavasti hoikempi kuin projektin alussa mittoja otettaessa. Niin, haluan, että minut huomataan...

40 -tuntisten työviikkojen, pääsykoekevään ja laihduttamisen kera armottoman liikunnan meinaan tosissani onnistua. Ja nopeasti. Ja päästä vielä yliopistoon.